Suomalaisten isälinjat N, N-M231–N-M232, I-M253–I-P215  ja R-M269. Maailman miesväestön isälinjat on ryhmitelty kirjaintunnuksilla SNP-mutaatioiden perusteella.

 

Suomessa yleisin haploryhmäN polveutuu haploryhmästä (N-M231 ja N-M232) .

NO. N-haplo

NO. N-haplo on ilmeisesti suhteellisen nuori, ja se on levinnyt Pohjois-Euraasiaan vasta viime jääkauden jälkeen. Haploryhmän on esitetty sytyneen Kaakkois-Aasiassa noin 22 000 vuotta sitten ja levinneen sitten vastapäivään nykyisen Mongolian ja Pohjois-Kiinan alueelta Koillis-Eurooppaan saakka. Alaryhmä N-M178, johon myös Suomen N-haplon alaryhmät kuuluvat, syntyi ehkä 12000 – 8000 vuotta sitten Kiinan ja Mongolian alueella.

Lähde: FamilyTree, siirtokartat  

I1 (I-M253

I1 (I-M253 Suomalaisten toiseksi yleisin isälinja N-haplon jälkeen on skandinaavinen haploryhmä I1 (I-M253). Sen varhaisempi pääryhmä, haploryhmä I, syntyi Balkanilla 25– 30 000 vuotta sitten mannerjäätikön ollessa laajimmillaan. Isälinja levisi vuosituhansien kuluessa länteen ja sitten pohjoiseen ilmaston lämmetessä ja jään reunan paetessa. Suomalaiset kuuluvat pääosin haploryhmään I1, joka syntyi oletettavasti Pohjois-Ranskassa 5000–6000 vuotta sitten haploryhmä Tanskan salmien luona, josta levisi Ruotsiin.

 

Yleisimmät äitilinjat (mtDNA)

Mitokondrion DNA

Mitokondrion DNA:n testissä testataan suoraa äitilinjaa. Ihmisten äitilinjoja on paljon enemmän kuin isälinjoja. Näin ollen geneettinen ”Eeva on elänyt huomattavasti aiemmin kuin geneettinen ”Aatami”. Mitokondrio-DNA periytyy maternaalisesti, äidiltä lapsille, ja sisältää informaatiota vain äitilinjan historiasta.

Lähde: FamilyTree, siirtokartat  

Äitilinja on antropologian termi, jolla tarkoitetaan jonkin mitokondrion DNA:ssa (mtDNA) esiintyvän geenin jäljittämistä sukupolvelta toiselle. Koska mtDNA periytyy maternaalisesti eli ainoastaan äidin puolelta, kutsutaan tällaista geenilinjaa äitilinjaksi. Jos siis naaras saa pelkästään urospuolisia jälkeläisiä, äitilinja katkeaa. Testin voi ottaa sekä miehestä että naisesta.

 

H ”Helena” 41 %, U5 (U) ”Ursula” 22 %, W ”Wilma” 8 %, V ”Velda” 6 %, ”Jasmine” 6 %. Lisäksi suomalaisilla naisilla esiintyy ainakin haploryhmiä T, I, K ja X. H on eurooppalaisille tyypillinen. U5 on yleinen LänsiVenäjällä. H1 on yleinen Marokossa, Espanjassa, Ranskassa, Saksassa, Baltiassa ja Länsi-Venäjällä. V- on yleinen Pohjois-Skandinaviassa ja varsinkin pohjoisessa. Länsi-Venäjällä. W on yleinen Romaniassa.

N-haploryhmän edustus itä-Suomessa on 71 %, suurempi kuin Suomessa keskimäärin. Läntisen I-klaanin osuus itä-Suomessa on 19 %. Länsi-Suomessa kumpaakin päähaploryhmää on yhtä paljon, 40 %.

N= keltainen, I= sininen, R1a= vihreä, R1b= punainen, Muut= valkoinen.

 

Lähde: K.Wiik, Mistä suomalaiset ovat tulleet: 

Haploryhmä R-M269

Haploryhmä R-M269 on ihmisen Y-kromosomihaploryhmän R1b alakladi, jonka määrittelee SNP-markkeri M269. ISOGG 2020:n mukaan se on fylogeneettisesti luokiteltu R1b1a1b:ksi. Sille tehtiin intensiivistä tutkimusta, ja se luokiteltiin aiemmin nimikkeiksi R1b1a2 (2003–2005), R1b1c (2005–2008), R1b1b2 (2008–2011) ja R1b1a1a2 (2011–2020). 

R-M269 on erityisen kiinnostava Länsi-Euroopan geneettisessä historiassa, sillä se on yleisin eurooppalainen haploryhmä. Se lisääntyy itä-länsi-kaltevuudella (sen esiintyvyyden Puolassa arvioidaan olevan 22,7%, kun walesissa vastaava luku on 92,3 %). Sitä kantaa noin 110 miljoonaa eurooppalaista miestä (vuoden 2010 arvio). Mutaation M269 iäksi arvioidaan 4 000–10 000 vuotta.